OMENALETUT  a’la SATOKAUDEN RUOKAA


Vanha kunnon Hippokrates antoi ohjeen  ”ruokanne olkoon lääkkeenne”.
Ja tätä Hippokrateen vinkkiä olen to-del-la-kin noudattanut. Kyllä, jo lapsesta lähtien omena on ollut suurimpia herkkuja mitä tiedän, mutta ei kaikki – ja sen muistaa myös äitini, joka jaksoi muistuttaa ”syökää omenoita puusta, nyt ne on parhaimmillaan” –, juu juu, mutta mitä omenoita; meillä ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa a) valtavia kilon painoisia valkeakuulaksia, jotka totta maar kostivat kun niitä puraisi; koko tyttö naamasta napaan omenamehussa. Siis aivan liian mehukkaita ja vetisiä. Ei kiitos tälle.

Toinen vaihtoehto oli happamat omenat, just niin, juuri ne joita oli kiittäminen talvisaikaan hillojen ja mehujen muodossa, mutta ei, ei syksyllä ei. Ne olivat sen verran hap-pa-mia, että oli turvallisempaa kiertää moinen puu kaukaa.

Mutta naapurin puita en kiertänyt kaukaa; mitä ihanimmat punakaneli-omenapuut kutsuivat päivittäin minut maistelemaan herkkuja, ja minähän tyttö ramppasin. Onneksi oli naapurilla monta puuta, ja onneksi oli monta naapuria…

Mutta mutta, punakaneli on omenoista verrattomin, jotenkin metsämansikkainen maku, jonka tapaan silloin tällöin, paitsi tietenkin metsämansikassa, niin myös hyvässä kypsässä kiiwissä. En tiedä, mikä on se kemiallinen kombo, joka aromin muodostaa, mutta hyvää on.

Apple pancakes-makuasioita.fi-jaanaahjokangas

Mitä ihanimmat punakaneliomenat kutsuivat päivittäin minut maistelemaan herkkuja, ja minähän tyttö ramppasin.

Hädässä ystävä tutaan – ja etenkin omenanhimossa

Minulla on ystävä Oulun korkeudelta. Kun omenat olivat kypsiä, hän oli erityisen innokas kyläilemään meillä, sillä sen verran harvinaista herkkua oli suomalainen omppu hälle. Ja myös hänelle tulivat tutuksi naapurin omenatarhat…sellaiset, joita ei enää näe – nykyisin hyvä jos yksi omppupuu kököttää talon pihalla, ja siitäkin on aivan hirveä harmi, kun joutuu kärräämään pudokkaat maakuoppaan. Harvassa on ne valkoiset hattarametsät kun omenapuu kukkii. Harvassa.

Suomessa on omenaa käytetty lääkinnällisessä käytössä jo keskiajalla. Kukkia silmäsairauksiin, nuoria oksia kihdin hoitoon ja silmuja päänsärkyyn. Myös ihan kiniinin vastinetta saatiin omenapuusta; sillä hoidettiin päänsäryt sunmuut. Paljon olisi juttua omenan terveysvaikutuksista, mutta jätetään toiseen kertaan.

Täytyykin tästä lähteä napsaisemaan joka-aamuinen omenaviinietikka-hunaja lasillinen ja katsoa miten kävi maanmainiossa opuksessa esitellyille omenäplätyilleni, tai siis ei siinä minun plättyjä esitelty, vaan Satokauden ruokaa-kirjasta löytyi omenaplättyjen resepti vuodelta 1873, ryhdyin oitis tuumasta toimeen ja pilkkomaan omenaa ja laittamaan lättytaikinaa turpoamaan, btw varmaan on tullut jo selväksi, että pannarit ja letut ovat mun all time favourite…

Omenaplätyt-makuasioita.fi-jaanaahjokangas

Ryhdyin oitis tuumasta toimeen ja pilkkomaan omenaa ja laittamaan lättytaikinaa turpoamaan

Omenalätyt vuodelta 1873 – kelpais vaikka kuninkaalle

Minä syön kotimaiset omenat vieläkin kuorineen, mutta myrkyllisiä siemeniä ja siemenkotia kartan, vaan kun ohjeessakaan ei poistettu siemenkotia siemenineen jätin ne paikoilleen. Todettakoon tässä kuitenkin, että olis kannattanut poistaa. Ikävä repiä kaunis lätty rikki, kun teräviä siemenkotia yrittää veitsellä ja haarukalla eliminoida.

Todellakin hyviä olivat. Tein kahdella tavalla; ohukaispannulla siten että laitoin omenan pohjlle ja taikinan päälle, ja tavalliselle isolle pannulle laitoin pikkukauhallisen taikinaa ja omenasiivun keskelle. Hyvin pitivät muotonsa ja kestivät myös kääntää. Jälkimmäinen tapa oli siinä hetkessä parempi (olisko syytä  tarkastaa iänikuisen vanhan ohukaispannun rasvapoltto, vai mikäköhän siinä niin pahasti sitten mätti…)

Ohjetta en nyt tähän rustaa, vinkkinä vaan, että kirjasta se löytyy, kuten niin moni muukin ihana vanha ruoka-ohje.

Omenaplätyt-makuasioita.fi-jaanaahjokangas

Btw, varmaan on tullut jo selväksi, että pannarit ja letut ovat mun all time favourite…

ja hyvä vinkki kotimaisten omenoiden suosijoille: kun kuorit kotimaisia omenoita , säästä eh-dot-to-mas-ti kuoret, kuivaa ja yhdistä horsmanlehtiteehen – mutta siitä lisää joskus muulloin, ei muuta kun lättyjen paistoon, mars mars.

Tässä muutama muu ateria Satokauden ruokaa kirjan ohjeella

• Palsternakkapihvit

• Palsternakkavanukas kahviherneen kera

Ja tässä laatimani kirja-arvostelu Satokauden ruokaa-kirjasta

Omenalätyt-4-makuasioita.fi-jaanaahjokangas

Harvassa on ne valkoiset hattarametsät kun omenapuu kukkii. Har-vas-sa.