Talvi on taputeltu, ja vuorossa on villivihannesten vuodenaika!

RAKKAITA VIERAITA, VUOHENJUUSTOA JA VILLIVIHANNEKSIA

Onko sinulle juolahtanut mieleen, että tuo kotopihojen paha vitsaus, Vuohenputki, onkin – paitsi jo varhaisessa kirjalllisuudessa ylistetty villivihannes – niin mitä tehokkain rohto moninaisiin vaivoihin? No ainakaan minulle ei ole tullut. Mieleen.

Vuohenputken tieteellinen nimi viittaa vahvasti lääkinnälliseen käyttöön; Aegopodium podagraria, eli poragradria = kihtiin vaikuttava. – Elikkäs elikkäs – jos sitä tulee näin kesän mittaan valeltua reilumman puoleisesti niitä grilliherkkuja, voi sitten kipeää ukkovarvasta hoidella murskatuilla vuohenputken lehdillä. Kannattaa myös kokeilla sen tehoa hyttysten pistämiin, ja kerrotaanpa myös muinoin meillä täällä Suomessakin vuohenputkikylpyä käytetyn aamuväsymyksen hoitoon.

No mitens sitten se ruokapuoli?

Tämä Pyhän Gerardin yrtti on paremminkin tunnettu ammoisista ajoista villivihanneksena. Ja sen olen tosiaan saanut tuta, sillä vuohenputkea popsiessani keväisin salaatin asemasta, sen suppuiset versot ja ihanan porkkanainen – palsternakkainen maku hurmaa kerta kerran jälkeen. Ehkäpä juuri siksi sitä tosiaan on käytetty Keski-Euroopassa ja Venäjän maalla ihan pääsääntöisesti kevätsalaattina ja pinaatin tavoin.

Itse kerään sitä koko kesän, alkaen keväällä ensimmäisten versojen nostaessa päätään. Otan matkaani vain kiiltäviä suppuisia versoja, joissa lehdet ovat vielä keskeltä taittuneet yhteen. Huuhtasen ne nopeasti ja kuivattelen – jos laitan jääkaappiin, niin muovipussiin joka pyöräytetään täyteen ilmaa, solmuun ja jääkaapin ylähyllylle, ettei palellu – mikäli lehdissä paistaa tummanpuhuvat läikät, peli on niiltä osin menetetty. Tai sitten nakkaan villiyrtit muhennokseen pinaatin tapaan; nopea ryöppäytys, pannulle kuullotetun sipulin ja ranskankerman kanssa -todella hyvää. Laitan vuohenputkea myös galetteen ja keittoihin. Ai niin, munakkaassa se on veli verraton.

Tähän annokseen Gerardin pyhittämä yrtti pääsi veraistensa kevätvihannesten joukkoon, eli parsaa, papupalkoja, kevätherneitä ja vuohenputkea pannulla kypsennetyn vuohenjuuston kera.

Makuasioita-ruokablogi-Jaana_Ahjokangas_Photography

Vuohenputki. Parsaa ja vuohenputkea – kevään mestarillinen mandaatti tälle mainiolle makuparille.
Makuasioita on Jaana Ahjokankaan ylläpitämä ruokablogi vuodesta 2011

VUOHENPUTKEA VIHREÄN PARSAN PAPUJEN  JA VUOHENJUUSRTON KERA

• 1 litra nuoria vuohenputken versoja varsineen
• 1/2 nippua vihreää tankoparsaa
• 3 dl vihreitä papuja
• 2 dl herneitä
• 1 rkl hunajaa
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 2 kpl n 1 cm siivu vuohen juustoa /ruokailija
• voita paistamiseen

Laita vuohenputken versot reiluun veteen likoamaan n 30 minuutiksi, kaada vesi pois ja huuhtele hyvin. Pätki varret ja laita talteen. Pese tankoparsat hyvin ja kuori ohuelti. Pätkäise kova kantaosa pois ja leikkaa varret kolmeen osaan.

Kuumenna pannu lieden keskilämmöllä, lisää voi. Kun voi lakkaa kuohumasta. nosta parsat ja pavut pannulle ja kypsennä muutama minuutti, lisää vuohenputken suppuiset lehdet ja kypsentele hetken aikaan, lisää lopuksi herneet.

Nosta  viherpaistos tarjoilulautasille ja  lisää samaan pannuun vielä jälkilämpöön kypsymään vuohenjuustosiivut. Kun juusto osoittaa kypsymisen merkkejä, nosta ne parsojen ja papujen päälle, valuta hieman hunajaa, lisää  keltainen  kastike, koristele persiljalla ja nosta tarjolle.

Keltainen kastike

• 1 rkl tahinia
• 1+ tl vettä
• 1 tl kurkumaa
• 1 tl hunajaa
• 1 dl ranskan kermaa
• ripaus persiljaa

– sekoita kaikki ainekset sekaisin, lisää tarvittaessa vettä.

Makuasioita-ruokablogi-Jaana_Ahjokangas_Photography

Vuohenputki. Sitä on nyt metsänreunat väärällään, eikä loppua näy – ihanaa! – Makuasioita on Jaana Ahjokankaan ylläpitämä ruokablogi vuodesta 2011