No nyt on sellainen tilanne, että Suomen merkittävimmän miehen nimipäivä on menossa, eik’ mitään tarjottavaa, mutta mitiä hätiä – tehdään leipä miehen mukaan, eli Vaka vanhalle tarjotaan ikiaikaista rieskaa, johon on leivottu herkut sisään – aivan samoin kuin tehtiin 10.000 vuotta sitten.

Makusanoma

Makusanoma – makuasioita

Mutta hupi ennen hommia. Koska 17 päivä helmikuuta on kuin onkin Suomen tarunhohtoisen sankari-druidin, tietäjän ja maagisen laulajan Väinämöisen nimipäivä, katsoeskelin tuolta verkon syövereistä syvistä mitä tietäjästämme kerrotaan – ja paljonhan siellä kerrotaan. Muun muassa karjalaisena runonlaulantana meidän päiviimme säilyneistä Väinämöisen kielloista, jotka on muinoin kiveenhakattuja tabuja. Käskyjen noudattaminen turvasi yhteiskunnan rauhaisaa yhteiseloa ja lasten kasvatusta.

Ehdottomasti kiellettyä oli esimerkiksi tekemästä syytä syyttömälle eli vikaa viattomalle – moiseen syyllistynyt sai viettää viimeiset elonpäivänsä Tuonelassa. Lieneekö tuo olisi sitä tämän päivän tuomionenkelten ajamaa maalittamista vai vice versa? Myös heikommassa asemassa oleva sai Väinämöiseltä tukea ja turvaa, sillä naimattomalta ei saanut kukkaroa viedä… Vesillä käyttäytymisestä Väinämöinen oli erityisen tarkka – lieneekö syynä se, että tietäjä oli itsekin ”vedestä noussut” vetinen (väinä = joki). Oli niin tai näin, erityisesti myyttisen tiedon julki tuominen vesillä oli erityisen tuomittavaa. Ja luonnollisesti ahneus oli myös Väinämöisen kirjoissa perisynti, sillä tietäjä iänikunen ei sietänyt kullalle kumartamista eikä hopealle horjumista.

Väinämöiseltä jäi vaimo saamatta ja tietäjä varustikin kuparisen purtensa matkaan käyden. Mutta mikä meitä rannalle jääneitä lohduttaa on se, että tietäjä antoi lupauksen paluustaan, mikäli asiat tulevat tässä maailmassa sille mallille, että häntä vielä tarvitaan soittamaan vihulaiset suohon. Kysymys luonnollisesti kuuluu: elämmehän parhaillaan vesimiehen aikaa niin olisko nyt jo vähitellen Väinämöisenkin paluun aika?

Vakavanha Väinämöinen tietäjä iänikuinen kieltää myös kivillä kiikkumisen, sillä kivissä asuu väkeä, jotka häirittyinä saattaa aiheuttaa loukkaantumisia asiattomasti käyttäytyville kiikkujille… Hmmm tiesitkö muuuten, että kiven sisään noituminen ei tarkoita vankilaa…

Muuten wikipedia kertoo mielenkiintoiden anekdootin Väinämöisen kielloista: ”ikuiset pahantekijät joutuu syvään maan tai veden alle, taikka kirjokannen kynnys-alle, eli maailmanpylvään juurelle.

kirjokansi, maailman tappi ja Universum

Maailmanpylväs oli suomalaisen mytologian kirjokantta kannattava maailman tappi, jonka juurella sijaitsi pimeyden kammotukset Pohjola ja Manala. On esitetty teoria, että myös käsitys kristittyjen kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta periytyy alkuperäisestä suomalaisesta mytologiasta. kirjokansi, maailman tappi ja Universum

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Universum.jpg

KARPALO-LEHTIKAALIRIESKA

Mikä tämän maanantain särpimeksi sopii parhaiten, niin se olisi vetten herran mukainen kalakeitto, mutta kun ei tuota kalastuslupaakaan ole, niin olkoon se kunnon kivikautinen leipä. Ruohon siemenistä (tattari) kääräisty rieska, joka kätkee sisälleen vitamiinit ja kivennäisaineet karpaloiden ja lehtikaalin muodossa. Tosin poikkeuksena kivikauteen, minä paistoin leipuskat uunissa enkä kuumilla kivillä. Ja mitä Väinämöisen kieltoihin tulee, niin noudatettakoon niitä tänäänkin – ainekset on Hämeen synkiltä saloilta hankittuja eikä taikinajuurta ole Pohjolasta tuotettu.

Tämä on gluteeniton ja laktoositon takuuherkku jonka sisältöä ja koostumusta voi kukin sorvata mielensä mukaan. Jauhoja voi laittaa montaa sorttia tai vain yhtä. Rasvaa mielen mukaan. Minä suosin voita, sillä ainakin meillä päin ihmisen aivot on kokonansa kolestrolia, enkä soisi omani kutistuvan herneheksi, vaan rasvapa pitää ajatuksen juoksevana…. Marjoja voi ripotella pinnalle, sekoittaa taikinaan, tai käyttää vaikka siivilöityjen kiisselimarjojen kuoria – ne vasta hyviä on.

Vihanneksina käytän enimmäkseen kuivattua lehtikaalta, mutta se sopii tuoreenakin, tai voikukan lehtiä, juuresten naatteja jne – kaikki käy – ja äkkiäkös sitä tässä kasaa ainekset ja pistää tuulemaan:

Nopea-lehtikaalirieska. Gluteeniton Vainamoisen-leipa-Tämä on gluteeniton ja laktoositon takuuherkku jonka sisältöä ja koostumusta voi kukin sorvata mielensä mukaan. Jauhoja voi laittaa montaa sorttia tai vain yhtä. Rasvaa mielen mukaan.

Nopea-lehtikaalirieska. Vainamoisen-leipa. Gluteeniton ja laktoositon takuuherkku jonka sisältöä ja koostumusta voi kukin sorvata mielensä mukaan. Jauhoja voi laittaa montaa sorttia tai vain yhtä. Rasvaa mielen mukaan.

HELPON RIESKAN OHJE

• 2 dl kaurahiutaleita
• 1 dl tattarijauhoja
• 1 dl hirssijauhoja
• 2 dl laktoositonta kermaviiliä
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl soodaa
• 1/2 dl kuivattua lehtikaalta
• 1-2 dl marja-ainesta, esim karpaloita tai puolukoita
• 1/2 dl siemeniä
• 40 g sulatettua laktoositonta voita
• vettä tarpeen mukaan

Sulata voi ja sekoita joukkoon rahka, suola ja marjat. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sekoita kaikki keskenään nopeasti, välttäen turhaa vaivaamista. Lisää vettä tarvittaessa – taikinan tulee olla löysähköä. Anna taikinan turvota uunin lämpeämisen ajan.

Levitä rieskataikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista uunista riippuen 200 – 225  asteessa 15–20 minuuttia, kunnes rieska on saanut kauniin värin.

Eikä tässä vielä kaikki, kannattaa kurkata tämäkin rieska:

PERUNARIESKA ON KUNNON SAPUSKAA