Evo,  rinkeliritareita ja nokipannukahvia iltapäivän lepohetkeen. 

Mikäs sen mukavampaa, kuin patikoida kesäisessä luonnossa, nyt varsinkin se luonnistuu, koska tuo aurinkokaan ei niin kauhiasti kurita. Olemme tykästyneet Evon jylhiin maisemiin – ja se ei todellakaan tarkoita, että maisemat olis pelkkää karuutta, vaan kyllä vehmasta löytyy sitä halajavalle. Mutta joo, karuus vaan on niin rauhoittavaa. Mahtavat kallioseinämät tervehtivät vaatimatonta veneilijää  (kyllä, vuokrata voi, ja pelastusliivit tulee pakettiin), nöyräksi vetää Suomen luonto, ah se kun vaan on niin ihanaa  – ja ajatella – tämä kaikki on meidän omaa, yhteistämme.

Missäs se Evo sitten sijaitsikaan, – Kanta-Hämeen Padasjoellahan tuo. Perille pääsee mukavasti ajellen, kalastusta  harrastaville oikea unelmamesta. Yöpyäkin voi puhtaassa luonnon helmassa, laavulla, teltassa tai matkailuvaunusssa.

Tämän ihanaisen päivän juhlistamme nokipannukahvilla ja rinkeliritareilla, joten muistathan jo kotona: ota pussiin mukaan muutama vesirinkeli kahvihetkeänne silmälläpitäen.

Rinkeliritarit lemmikeillä maustettuna maistuu kotosuomen luonnonhelmassa.

Rinkeliritarit lemmikeillä maustettuna maistuu kotosuomen luonnonhelmassa. Tavallinen vesirinkeli tai voirinkeli käy. Ruokaisampana vaihtoehtoehtona ehdotan itsetehtyjä vesirienkeleitä eli bageleita.

RINKELIRITARIT

Halkaise rinkelit, ja lorauta hieman maitoa halkaisupinnoille. Rinkeli vetää hyvin maitoa, eikäs valuta sitä hukkaan.  Laita rinkelit lämpiämään halkaisupinta ylöspäin lähelle nuotiota, älä polta. Voit myös voidella halkaisupinnan voilla ja paistaa halkaisupuolelta toiselta, mutta meille riitti nyt toispuolinen paisto hiljalleen ja rinkelit kypsyivätkin oikein maukkaiksi.  Täytä haluamamillasi hillolla, kerrmavaahdolla,  myös suolainen käy – kokeile vaikka kinkkua. Valitsin itselleni kylmässä vedessä huuhtaistut lemmikit.

Tällä jylhien metsälampien äärellä ritarini väliin päätyi kuin sattumuksesta tuo ihanan taivaan sinen värinen luhtalemmikki – ikävänkukka, jota muualla maailman turuilla kutsuttaan ”äläunohdaminua”-kukaksi. Tarina kertoo nimen tulleen sotilaan kohtalosta, joka pyörteisen veen äärellä poimi lemmitylleen taivaansinen kukkaa, ja putosi virran vietäväksi, viimeisinä sanoinaan ”alä unohda minua”.

Isompaan nälkään valitse paksu-bageli, ja tällä ketaa itsetehtynä. On meinaan sen verran tuhtia tavaraa, että kaupan vaihtoehto lentää kuin leppäkeihäs takaisin pussiin.

Nokipannukahvia ollapitäis

No siinä on muutama kommervenkki, ennen kun hyvää nokipannukahvia löytyy kupista. Elikkäs elikkäs,  nuotio tietenkin olla pitää, ja tulessa if I may say. Ota kahvipannu, tai kattila jossa on tikunnokassa  roikottamista varten kahva, tai virittele pannusi tulen ympärille kasattujen kivien päälle.

No siinä on muutama kommervenkki, ennen kun hyvää nokipannukahvia löytyy kupista. Elikkäs elikkäs, nuotio tietenkin olla pitää, ja tulessa. Muista myös pelästyttää sumppi nakkaamalla n 1/2 dl kylmää vettä joukkoon, sulje kansi ja anna levätä hetki ennen tarjoamista . – ©Jaana Ahjokangas Makuasioita-blogi

No siinä on muutama kommervenkki, ennen kun hyvää nokipannukahvia löytyy kupista. Elikkäs elikkäs, nuotio tietenkin olla pitää, ja tulessa. Muista myös pelästtää sumppi nakkaamalla n 1/2 dl kylmää vettä joukkoon, sulje kansi ja anna levätä hetki ennen tarjoamista.

Mittaa vesi pannuun juomakuppisi mukaan. Keitä vesi nuotiossa, varsinkin jos olet ottanut veden järvestä. Nosta pannu pois, laita pannujauhatus-kahvia ruokalusikalla mitattuna kukkurallinen / n 2dl vesikuppi.

Nosta kahvipannu takaisin tulelle ja kiehauta siten, että vaahto nousee lähes yläreunaan asti. Nosta pannu pöydälle, pelästytä sumppi nakkaamalla n 1/2 dl kylmää vettä joukkoon, sulje kansi ja anna levätä hetki ennen tarjoamista, niin porot ehtii painua pohjaan.

Hienoja Hienoja Evon jylhiä maisemia - tuo karuus vaan on niin rauhoittavaa. Mahtavat kallioseinämät tervehtivät vaatimatonta veneilijää, raikas puhdas vesi kelpaa juotavaksi– kyllä nöyräksi vetää Suomen luonto, ah se kun vaan on niin ihanaa  – ja ajatella – tämä kaikki on meidän omaa, yhteistämme. ©Jaana Ahjokangas Makuasioita-blogi

Hienoja Hienoja Evon jylhiä maisemia – tuo karuus vaan on niin rauhoittavaa. Mahtavat kallioseinämät tervehtivät vaatimatonta veneilijää, raikas puhdas vesi kelpaa juotavaksi– kyllä nöyräksi vetää Suomen luonto, ah se kun vaan on niin ihanaa  – ja ajatella – tämä kaikki on meidän omaa, yhteistämme.