Pannukakkuja kiivin ja mansikan kera

Näinä pimeinä talviyön tunteina letut on se, joka pitää tän naikkosen rattaat pyörimässä – ainakin tänään, kun ohjelmassa on vielä kahvin keittoa ja lettujen paistamista. Mutta nämä rahkaisat letut ovatkin siis jotain aivan muuta, kuin se perushuttu, eli kotoisat pitsihelmoin hienostelevat räiskäleet, joiden ohuus on osaamisen olennainen osatekijä. Sillä nyt paneudutaan pistämään pannukakku paksuksi. Ja hartaudella. Mars mars. 

Muhevan totuuden äärelle pääsee näillä eväillä:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl tattarijauhoja
1 1/2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
hippunen suolaa
1 1/2 – 2 dl maitoa
250 g prk maitorahkaa
1 muna

Sekoita ainekset, anna turvota ja paista voissa miedolla lämmöllä.

Lisäksi tuoreita tuontihedelmiä, jos niitä sattuu kaapista löytymään, myös mojova hillo aateloi nämä paksukaiset.

Tämän herkun clue on tietenkin ne makukaksoset, elikkäs suun muikeaksi pistävät mansikka ja kiivi – ihania kesän kaikuja parhaimmillaan –  jotka tuo kokille kiitoksen jos toisenkin – mut ah ja oi, tule jo kesä!

Makuasioita.fi-ruokablogi-Jaana_Ahjokangas_Photography

No entäs sitten hienosteleva o-hu-kas? Tämäkin on ”uudis-sana”, keksitty sata vuotta sitten, mutta vielä vaan kalskahtaa kuin teennäisyyden sormi sovinnaisuuden suussa, eli hirveältä.

Eli kyllä, tämä on tekemisen väärtti, ja syömisen lomassa voi omaksua nopsasti lyhyen oppimäärän letun etymylogiasta:

Koska olen viljellyt sanoja – räiskäleitä, lettuja, pannukakkuja ja ties mitä tässä nyt oikein tehtiin – parempi katsoa mitä asioista ollaan toisaalla mieltä 

Jos puhutaan hellalla valmistettavasta tekeleestä, jonka raaka-aine on jauhoja,  maitoa ja munia kohtuullisen löysässä olomuodossa, on valittavanaan monen montaa nimeä, joista kielikellot on aina neuvomassa, mikä sopii mihinkäkin. No minä sanon miltä milloinkin tuntuu, ja tänään se on letut ja pannukakun paksukaiset, kiitos.

lettu vai o-hu-kai-nen?

Mutta yleisin nimike lienee kuitenkin lettu, jota käytetään Karjala–Savo–Päijät-Häme–Keski-Suomi-akselilla, kun taas lätty saa kannatusta Pohjanmaalta Kainuun kautta Peräpohjolaan asti. Jos siis käytät letusta nimeä räiskäle, taidat puhua tukkijätkien kieltä, sillä kotoisan letun kämppänimi oli kuin olikin juuri räiskäle.

No entäs sitten hienosteleva o-hu-kai-nen? Tai vielä pahempaa: o-hu-kas? OMG tosiaan. Ne ovat niitä uudis-sanoja, keksitty sata vuotta sitten, mutta vielä vaan kalskahtaa kuin teennäisyyden sormi sovinnaisuuden suussa, eli hirveältä. Kuka lie tuon ”Kodin sananston 1896” onkaan laatinut…

No ei tämä vielä tähän loppunut; vielä on vähän jäljellä, eli kreppi, Crepe (heittomerkillä) – pitsistä puhutaan ja rasvaisesti sitten. Ne syntyvät hyvässä rasvassa ohuelti taikinaa paistettaessa. Krepin ohessa voi sitten tarjoilla ulkolaisia liköörejä ja muita hienohelmojen hienostelevia herkkuja.

Makuasioita.fi-ruokablogi-Jaana_Ahjokangas_Photography

Pehmeää pannukakun paksukaista pimeään talvi-iltaan, kiitos.

Mutta jos lettuja laitetaan paksulti, ja vielä uuniin pellillinen, puhutaankin jo pannukakusta. Tiedoksenne, että itse Lönnrot määritti sanakirjassaan 1800-luvulla pannukakun tarkoittavan sekä pannukakkua että lettua. Ja se mikä kelpasi Eliakselle, kelpaa myös minulle. Mark my Words. 

Meillä täällä kotomaassa pannukakut kuuluvat perinteisesti uuniin, mutta monien muiden maiden ”pannukakut” – rapakon takana tietysti pancakes – paistetaan kuitenkin hellalla. Ne ovatkin siis ohukaisia, tai ameriikan mailla pannukakut ovat lähinnä paksukaisia,  eli taisinpa tehdä juuri näitä.

Makuasioita.fi-ruokablogi-Jaana_Ahjokangas_Photography

Lisäksi tuoreita tuontihedelmiä, jos niitä sattuu kaapista löytymään, myös mojova hillo aateloi nämä paksukaiset.