Maa-artisokka -tuo Perun intiaanien lahja Euroopan kansoille.
Auringonkukkien sukuun kuuluvan maa-artisokan taival suomimamman keittiöön on ollut pitkä ja muhkurainen.

Alunperin Perun intiaanien viljelykasvi kulkeutui ameriikkojen kautta 1500-luvulla Ranskalaisiin keittiöihin ja sieltä muutamassa vuodessa Englantiin. Tuolloin maa-artisokkaa arvostettiin ja sitä käytettiin laajalti erityisesti makeissa ruoissa. Englannista tämä herrojen herkku päätyi nopeasti sitten Suomen Turkuun ja suomalaisen lääkärin ja kasvitieteilijä Elias Til-Landzin 1673 julkaisemaan suomalaisten kasvien luetteloon. Maa-artisokan voittokulku suomalaiskeittiöissä ei ollut kovin pitkä, sillä 1700-luvun loppupuolella yleistynyt potaatin viljely suisti tämän muhkuraisen mutta maukkaan mukulan lähes unholaan.

1930-luvulla kehuttiin maa-artisokkaa mm aidanneominaisuuksien vuoksi, sillä lähes kolmimetriset tuuheat kasvustot antavat tuulensuojaa ja väriä vaikka kasvimaalle. – ©Jaana Ahjokangas Makuasioita.fi

Ihanaa – kohta niitä saa, meinaan maa-artisokkaa.
Hienon keltaiset -auringonkukkaiset kukinnot paljastavat missä mukula-artisokan satoa olisi tarjolla, ja kukkien kunto kertoo ajankohdan, sillä kukintojen lakastuttua mukulat ovat kypsiä sadonkorjuuseen. Mutta koska maa-artisokka on hidaskasvuinen, joskus voi olla parasta jättää se maahan odottamaan sadonkorjuuta, jonka voi siis toimittaa keväällä lumien sulettua. Mikä mainio ominaisuus, jos tämän maan tallaaja joutuukin jostain syystä varastoimaan luonnonantimia ja eläminen tulee turvata myös ilman kellaria.

Mutta vielä silloin tällöin maa-artisokan hyvät ominaisuudet nostetaan esille

Kuten esimerkiksi 1930-luvulla,  kun maa-artisokkaa kehuttiin muun muassa sen aidanneominaisuuksien vuoksi, sillä lähes kolmimetriset tuuheat kasvustot antavat tuulensuojaa ja väriä vaikka kasvimaalle.

Jovain, eikö tästä hienosta herrojen herkusta sitten muka muuhun ollut, kuin aidanteeksi? Kummallista totta tosiaan.

Maa-artisokan mukuloissa on kuitua, rautaa, kaliumia, fosforia ja piitä, eikä siinä ole tärkkelystä joka muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka muuttuu hajotessaan hedelmäsokeriksi, joten mukula-artisokka on myös laihduttajan hyvä kaveri, sillä se ei aiheuta rypälesokeria rasvaksi muuttavaa insuliinireaktiota.

Mutta ei maa-artisokka tosiaankaan ollut kaikkien mieleen

Wikipedia tietää kertoa  mahtavaa paukuttelua aiheuttavasta artisokasta hauskan anekdootin 1600-luvun alusta, kun Mr Goodyer kirjoittaa

Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.

Ei kannata antaa pelolle valtaa, sillä sinänsä vaaraton paukuttelu johtuu tietenkin inuliinista, joten ei muuta kun pellolle satoa keräämään.

Ei tyydytä ohjaukseen vaan syödään kotomaan tuotteita. Katso täältä mainioita ruoka-ohjeita maa-artisokan käyttöön:

Maistuva galette maa-artisokasta

Tässä paistoksessa maa-artisokka on saanut makumestarin Brysselistä, meinaan ruusukaalin

 

Vastapoimittuja ja hartaudella pestyjä artisokkamukuloita. Viiksineen päivineen. Värit vaihtelee purppurasta keltaisen kautta valkoiseen, eli melkoista sekametelisoppaa, mutta herkullista sellaista.–©Jaana Ahjokangas Makuasioita.fi

Vastapoimittuja ja hartaudella pestyjä artisokkamukuloita. Viiksineen päivineen. Värit vaihtelee purppurasta keltaisen kautta valkoiseen, eli melkoista sekametelisoppaa, mutta herkullista sellaista.