Nuoret kuusen vuosikasvaimet eli suvikkaat, eli kerkät, ovat aikamoinen ravintopommi, sittemminkin kun ne maistuvat todella hyvältä, ei voi kun ihmetellä, miksi niitä ei sen laajemmin käytetä tämän päivän ruoanlaitossa ja kotiterveydenhoidossa. No, pointti tietysti on, että niiden keruu on luvanvaraista. Mutta jos etsii naapurin jolla on kuusiaita, voi kerkkiä saada kohtalaisen kivuttomasti (älä kerää kuitenkaan tien puolelta).

KUUSEN KERKÄT eli suvikkaat

Loppukesästä ja syksymmällä kerkät puutuu ja vaativat pidemmän keittoajan. Vanha ohje on syyskerkkien keitteelle 1,5 tuntia. Kerkkien keruupituus on hyvä, kun ne on alle 5 cm. Eli: keitettä keitetään keväällä 1/2 tuntia ja syksysuvikkaista 1,5 tuntia.

Terveydenhoidollisissa tarkoituksissa on hyvä muistaa, että suvikkaat ovat todellinen antioksidanttipommi, sillä niiden sisältämät A- ja C-vitamiinit tekevät kerkistä hyvän avun flunssien ja kuumetautien karkotukseen.

Sen lisäksi, että niillä on terveysvaikutuksia, suvikkaita voi käyttää hyytelöissä, salaateissa, teen maustajana, siirapeissa, mehuissa jne… sekä tietenkin lihan ja riistan kypsennyksessä tuomaan ruokaan metsäistä makua.

Kerkkää on käytetty mm sapen erittymisen lisäämisessä. Eikä tosiaankaan pidä unohtaa, että jo ammoisista ajoista on Suomessa käytetty suvikkaita suutulehduksiin, vatsavaivoihin (liikahappoisuuden hoitoon) ja vilustumistauteihin.

Tässä äitini vanha ohje yskään: keitetään 5 dl maitoa ja 20 g kuusen kerkkiä ( = löyhästi mitattuna 1,5 dl) juodaan kome kertaa päivässä. Kerkkäkeitteen höyryä kannattaa myös hengittää.

Vatsan lisäksi kerkkä hellii keuhkoputkia. Jos ei ole saatavilla tuoreita kerkkiä, niitä on hankittavissa siirapin muodossa luontaistuotekaupoista kuusenkerkkäsiirappina.
Mut hei – miten mukavaa, kuusenkerkkäsiirapin voi tehdä myös omin pikku kätösin talven ja kevättalven pöpöjen varalle.

Loppukesästä ja syksymmällä kerkät puutuu ja vaativat pidemmän keittoajan. Vanha ohje on syyskerkkien keitteelle 1,5 tuntia, kun keväällä keittoaika on noin 0,5 tuntia. Kerkkien keruupituus on hyvä, kun ne on alle 5 cm.

Loppukesästä ja syksymmällä kerkät puutuu ja vaativat pidemmän keittoajan. Vanha ohje on syyskerkkien keitteelle 1,5 tuntia, kun keväällä keittoaika on noin 0,5 tuntia.
Kerkkien keruupituus on hyvä, kun ne on alle 5 cm.

KEVÄT-KUUSEN KERKKÄSIIRAPPI

Keväällä heti ensimmäisista suvikkaista voi tehdä pikasiirapin, joka on vaaleaa ja ruohoista ja sopii mausteeksi salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin.

• 2 dl kuusen kerkkiä
• 4 dl vettä
• 1 dl sokeria, siirappia tai hunajaa
• 2 rkl luomusitruunamehua tai 1 rkl omenaviinietikkaa

– Keitä kuusenkerkkiä ja vettä 30 minuuttia minuuttia, siivilöi kerkät huolellisesti kaikki neste pois puristaen.
Jatka keittämistä nesteen kanssa lisäten siihen sokeri tai hunaja. Keitä muutama minuutti, kunnes saostuu ja lisää lopuksi sitruuna tai etikka.

Kovan luokan kerkkäsiirappi vie käyttäjänsä vienojen tinktuuran tuoksujen äärelle, varsinkin jos teet siirapin loppukesän varjoissa kasvaneista kerkistä. Kannattaa kokeilla.

perinteinen kuusenkerkkäsiirappi

• 2 l kuusenkerkkiä
• 4 l vettä
• 8 dl sokeria
• ja jos haluat loiventaa makua, lisää muutama teelusikallinen vailjasokeria, kuivattuja leventelin kukkia tms valmiiseen siirappiin.

TEE NÄIN:

Laita illalla 2 litraa kuusenkerkkiä kattilaan ja kaada 4 litraa vettä päälle. Anna liota yön yli.
Keitä seuraavana päivänä kerkkä-vesi-seosta noin 2 tuntia miedolla lämmöllä. Siivilöi kerkät pois ja purista niistä kaikki vesi tarkasti talteen. Lisää sokeri ja keitä vielä noin 2 tuntia, tai kun siirappi on saanut haluamasi paksuuden, siirappi paksunee vähän myös jäähtyessään.

Huom. keittoajat vaikuttavat myös siirapin säilyvyyteen.
Keittoajan pituuteen puolestaan  vaikuttaa kerkkien määrä, nesteen määrä ja kerkkien kovuus, joten ei kannata hötkyillä sen keittämisen kanssa – hiljaa hyvä tulee. Martat ohjeistaa testaamaan kuusenkerkkäsiirapin valmiusastetta tiputtamalla siirappia lasilliseen kylmää vettä, jos siirappi ei heti liukene, se on valmista tummaa siirappia.
Ja kuusenkerkistä kannattaa muistaa, ettei jokapäiväisessä käytössä ota sitä liikaa, sillä sehän on rohto. Osan siirapista voi pakastaa ja siten varmistaa, että seuraavana keväänä on droppia varastossa, jos kevätflunssa ilmoittelee tulostaan.