Lehtikaalia, kanttarelleja ja perunaa – ihanaa loppukesän arkiruokaa ja suoraan lähimetsästä ja kasvimaalta.

Kanttarelli elikkäs keltavahvero on päätynyt ruokalistalle ihan sen takia, että sitä löytyy niin paljon tällaisena sateisena loppukenänä, että ihan ihmeissään ollaan – pitääkö tosiaan ostaa lisäpakastin, kun marjat ovat vallanneet pakastimen eikä muulle tilaa löydy, mikähän olisi hyvä merkki? Tällä hetkellä Rosenlew toimittaa pakastimen virkaa, mutta näissä uusissa malleissa pakastinosaa on pienennetty sekä korkeudesta, että syvyydestä, joten ahdasta tuli heti alkumetreillä.

Ihanaa ja helppoa kotiruokaa – kanttarelleja, perunaa ja lehtikaalta. voiko loppukesää viettää perinteikkäämmin kuin näiden aineksien kanssa, pihatöiden lomassa ulkotulen loilottaessa vieressä? Ateriaan sopii mieto kotijuusto, jonka tekaiset tuossa tuokiossa ennen muun ruoanlaiton aloittamista, ja kun olet ruokinesi valmis, on myös juusto odottamassa valmiina. Jes.

Ihanaa ja helppoa kotiruokaa – kanttarelleja, perunaa ja lehtikaalta. Voiko loppukesää viettää perinteikkäämmin kuin näiden aineksien kanssa, pihatöiden lomassa ulkotulen loilottaessa vieressä? Ateriaan sopii mieto kotijuusto, jonka tekaiset tuossa tuokiossa ennen muun ruoanlaiton aloittamista, ja kun olet ruokinesi valmis, on myös juusto odottamassa valmiina. Jes.

Takaisin keltaiseen metsiemme kultaan, jota vanha kansa kutsuu keltasieneksi ja ruskosieneksi. Sitä on nyt kerätty kesäkuusta lähtien, eikä loppua näy. Meillä oli aikoinaan kultainen noutaja, joka luonnostaan (lue = ahneuttaan) löysi kanttarellit ja suppikset metsästä kuin metsästä – maastosta kuin maastosta. Nyt täytyy seurata peurojen jälkiä, niille rellut näyttävät maistuvan samalla lailla. Olen yrittänyt tuota koiraamme armasta opettaa sienenmetsästyksen saloihin, mutta minkäs teet, kun koiran rotu vetää sen kiven päälle kököttämään ja kommentoimaan kaikkea liikkuvaa – myös varikset saavat viipymättä vastuksen raakunnalleen.

Kanttarelliaika pakottaa metsään. Vaikka kanttarellin sanotaan olevan parhaimmillaan pelkälleen paistettuna ehkä hieman kermalla tms maustettuna, koen sen maun kuitenkin hieman vahvaksi, joten miedonnan sitä mainioilla perunoilla ja ihanalla lehtikaalilla, jota puskat työntävät yllin kyllin tähän aikaan vuodesta.

Kanttarelliaika pakottaa metsään. Vaikka kanttarellin sanotaan olevan parhaimmillaan pelkälleen paistettuna ehkä hieman kermalla tms maustettuna, koen sen maun kuitenkin hieman vahvaksi, joten miedonnan sitä mainioilla perunoilla ja ihanalla lehtikaalilla, jota puskat työntävät yllin kyllin tähän aikaan vuodesta.

Sammalpeitteisessä kuusikossa ja varvikkoisessa honkametsässämme polkujen varret ovat tosiaankin niitä parhaita kanttarelli-, suppilovahvero- ja mustatorvisienipaikkoja. Vaikka kanttarellin sanotaan olevan parhaimmillaan pelkälleen paistettuna, ehkä hieman kermalla tms maustettuna, koen kuitenkin sen maun hieman vahvana, joten miedonnan sitä mainioilla perunoilla ja ihanalla lehtikaalilla – sitähän tavaraa puskat työntävät yllin kyllin tähän aikaan vuodesta.

PAISTETTUJA PERUNOITA KANTTARELLIEN JA LEHTIKAALIN KERA

• 1 litra kanttarelleja
• 500g pieniä perunoita
• 4 isohkoa lehtikaalin lehteä
• 1 sipuli
• suolaa ja pippuria
• tilliä ja muuta mieluista yrttiä
• voita paistamiseen

Ohje

Huuhtele hyvin lehtikaalin lehdet ja irroita lehtiruoti ja paksuimmat lehtisuonet repimällä.

Pese pernat hyvin ja laita kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Laita vettä juuri sen verran, että perunat peittyy. Kun perunat ovat lähes kypsiä, nosta ne jäähtymään.

Putsaa sienet roskista ja huuhtaise ne nopeasti kylmällä vedellä. Pilko mieleisiksi paloiksi ja nakkaa pannulle keskilämpöön, haihduta sienissä olevaa kosteutta kunnes sienet alkavat tarttua pannuun kiinni, nosta syrjään odottamaan.

Puolita jäähtyneet perunat ja laita pannulle paistumaan voin kera, ensin leikkuupinta alaspäin. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota voissa perunoiden seassa. Käännä perunat ja katso, että alkavat sopivasti ruskistua.

Lisää sienet sekaan ruskistumaan. Kun perunat ja sienet ovat lähes valmiita, lisää revitty lehtikaalisilppu ja kääntele muutama minuutti, jotta lehtikaali ehtii kypsähtää.

Mausta suolalla ja pippurilla, lisää yrtteja makusi mukaan. Tarjoa rieskan ja pehmeän kotijuuston kanssa (linkit lopussa).

Kanttarellit voi myös pakastaa tuoreena. Itse olen aina säilönyt kanttarellin pakastamalla sen jälkeen kun olen sen pannulla nesteestä haihduttanut kuivakkaaksi, mutta erinomaista ruokaa tulee myös tuoreena pakastetuista kanttarelleista, nimimerkillä kokemusta on.

Kanttarellit voi myös pakastaa tuoreena. Itse olen aina säilönyt kanttarellin pakastamalla sen jälkeen kun olen sen pannulla nesteestä haihduttanut kuivakkaaksi, mutta erinomaista ruokaa tulee myös tuoreena pakastetuista kanttarelleista, nimimerkillä kokemusta on.

Kanttarelli on meillä aina säilötty pakastamalla – sen jälkeen kun olen sen pannulla nesteestä haihduttanut kuivakkaaksi –  mutta erinomaista ruokaa tulee myös tuoreena pakastetuista kanttarelleista, nimimerkillä kokemusta on.

Tässä mainion maitojuuston ohje (jota myös kotoisaksi ricottaksi kutsutaan)

MAITOJUUSTO KUULUU KESÄÄN

Katso myös makoisa kanttarelli-bruschettan ohje täältä

KANTTARELLI – METSIEN KELTAINEN KULTA LEIVÄN PÄÄLLÄ