Kirjataiteen Vuoden Kaunein Kirja  2014: Tuomas A. Laitinen – Fundamental Matter

211 teoksen joukosta valittu Tuomas A. Laitisen – Fundamental Matter on kuvataideteos ja näyttelyjulkaisu, joka esittelee Suomen taideakatemian historian ensimmäisen Kuvataidepalkinnon saajan Tuomas A. Laitisen näyttelyn Espoon modernin taiteen museo EMMAssa. Näyttely on osa kuvataidepalkintoa.

Hieman kirjan esittelemästä teossarjasta, jossa keskiössä on aine, kiertokulku, ympäristökokemus ja kuparin kietokulku maailmalla.


Laitinen työsti teoksiaan tarkastelemalla ihmisen rakentamaa ympäristöä, kiinnostuksen kohdentuessa tyhjiin aavekaupunkeihin, erityisesti Detroit ja Ordos saivat taiteilijan tarttumaan alkuaineeseen, kupariin, joka kuitenkaan ei ollut Laitiselle  aihe vaan mahdollistava substanssi. Laitiselle kaupunkien kokeminen muodostui todisteeksi materian kiertokulusta, jota hän voisi hahmottaa kuparin kautta, esimerkiksi osa Detroitissa varastetusta kuparista päätyy infrastruktuurin rakennusaineeksi Kiinaan. Laitinen kertoo oman kokemuksensa värittävän sitä pistettä, jossa mielikuvitus luo uudelleen koettua paikkaa. Murroskohdassa kuvatulle paikalle luodaan uusi viitekehys, jossa paikka asettuu osaksi isompaa kokonaisuutta sekä merkitysten laajenemisia.

Pohdin miten tämä kaikki ilmenee näyttelyjulkaisussa, kirjan koko on kuvataideteokseksi käsissä pidettävän sopiva 213 x 267 x 17 mm. Kannen ylivetomateriaali on vetisen vihreänharmaata kloottia, josta suojapaperi paljastaa lähes puolet. Kirja koostuu kahdesta osasta, keskellä teokset esittäytyvät kuvattuina valmiissa näyttelyssä, installointeina EMMAssa otetuissa valokuvissa. Myös kirjan nimike on kahteen osaan jaettu kanteen, jossa mustalla folioituna yksinkertaisesti taiteilijan nimi Tuomas A Laitinen ja suojapaperissa etusivulla valkoisella Fundamental matter. Suojapaperi myös piilottaa kätketyn viestin, taideteosten perimmäisen aiheen; kierokulun primus motorin, rahan arvoisen kuparin, joka paljastuu kanteen istutettuna yhden sentin kolikkona. Teoksen mustat esilehdet ja päänauhat korostavat teoksen tummanpuhuvaa, paikoin lähes mustaa kuvamaailmaa.


Kirjan painopaperiksi on valittu tekstisivuille norsunluunvalkoinen mattapaperi, jolloin pienikokoisen typografian luenta on hiukan miellyttävämpää ja silmille ystävällisempää. Kuvasivut on painettu saman paperiperheen täysvalkoiselle mattapaperille, joka puoltaa paikkaansa kuvien värien toistumisen ja raikkauden näkökulmasta.

Kirjan taiton sommittelussa tekstiblokkien gridi on hiukan outo, kun alamarginaaliksi on jätetty vain 14 mm, ylämarginaalin ollessa ilman otsikkoa 77 mm. Otsikkosivuilla otsakkeen ja tekstiblokin väliin jää mielestäni myös isohko väli, noin 50 mm, jolloin otsikon ja kappaletekstin yhteys saattaa irrota ja silmä lähtee harhailemaan. Sen sijaan teoksen sisä- ja ulkomarginaalit ovat tasapainossa ja kerrankin sisämarginaali on riittävän leveä, jotta osa tekstistä ei lymyä sisätaitteen varjoissa. Mielestäni parempi paikka sivunumeroinnille löytyisi sivun ulkomarginaaliin tasattuna.

Typografisiin ratkaisuihin liittyy elimellisesti kirjaintyypin valinta. Tässä teoksessa graafikko on päätynyt klassiseen ratkaisuun, ranskalaisiin Garalde-antiikvoihin kuuluvaan Garamond Premiere Pro yhdistettynä groteskeihin kuuluvaan Monotype-konsernin Twentieth Century -kirjaintyyppiin Garamond on kaikkien aikojen merkittävimmän kirjainmuotoilijan Claude Garamondin (1490-1561) käsialaa. Kun kirjaintyyppejä tarkastelee, niissä on huomattavissa tiettyä samankaltaisuutta, kuten viivavahvuuden luontaista vaihtelua, joka on ominaista välinenäkökulmaan; kirjaintyyppien muotojen evoluutiossa säilyneeseen kalligrafian perinteeseen.

Teoksen kuvat ovat valokuvia näyttelyn installaatioista. Kuvat eivät noudata selkeää gridiä, vaan näyttäytyvät teoksen sivuilla lähes ylitsevuotavan suurina, ahdistavana vyörynä, jota tasapainottaa muutama kevyempi taitollinen ratkaisu, missä kuvat asettuvat kauniisti sivuille, tyhjän tilan antaessa tarpeellista ilmavuutta ja hengähdystaukoa.

Kannen kuparikolikko kulkee mukana kirjan sisällössä, ilmestyen viitteenomaisesti pyöreän kaivoskuilun tai kuparinväriten täplien muodossa muistuttamaan substanssista.

Kaiken kaikkiaan kirja on itsenäinen taideteos, jota on nautinto lukea ja tarkastella. Onneksi olkoon tekijöille.

Graafikko  Pekka Toivonen, Casino Creative
Värierottelu Petri Kuokka, Aarnipaja
Sitomo Finnreklama Oy
Paperi 115g Scandia 2000 ivory, 115g + 130 Scandia 2000 white
Typografia Twentieth Century MT, Garamond Premiere Pro
Kustantaja EMMA, Espoon modernin taiteen museo

Kirjan kirjailijat ovat  Suomen taideakatemian puheenjohtaja, taidemaalari Antti Linnovaara, EMMAn johtaja Pilvi Kalhama, kirjailija, taiteilija Andreas Schlaegel ja kirjailija, kriitikko opettaja Mika Hannula.


.